Verkkoryhmä 6:
Oman verkko-opetuksen suunnittelu, palaute

Verkkoryhmän 6 jäsenistä kolmea lukuun ottamatta kaikki tekivät oman kehittämishankkeen raportin. Hyvä! (Jos syystä tai toisesta työ jäi tekemättä ja haluat kiriä mukaan, ota yhteyttä Riikka Lauhiaan riikka.lauhia@hut.fi). Verkkoryhmäänne kuului 26 henkilöä, joista 21 osallistui kommentointiin.
Kaikkiaan keskustelualueella oli yhteensä peräti 58 viestiä. Niistä noin
puolet eli n.20 oli varsinaisia kommentteja ja niihin liittyviä
palautteita. Toinen puoli viesteistä koski pääosin pienryhmän keskenäistä
kommentointijärjestystä.

Yhdessä pienryhmässä kommentoitiin useampia töitä, muissa se oli satunnaista, eli kommentoitiin siis vain yhden kanssaopiskelijan tuotosta. Kommentteihin vastasi reilu kolmasosa keskustelijoista. Kommentointi koostui pääasiassa kysymyksistä, eli kysyttiin selvennyksiä ja tarkennuksia. Useat myös esittivät omia ehdotuksiaan ja ideoitaan hankkeen parantamiseksi.

Kurssilaisia on aika lailla sekoittanut useampi toimintaympäristö (portaali, Optima) ja toiminto (palautetta mitä kautta ja kenelle?). Syystäkin. Portaalissa oleva työtila on jouduttu ottamaan käyttöön jotta kurssilaisilla olisi yksi yhteinen paikka johon keräytyy kurssin eri osien tuotokset, onhan kurssilla käytössä useampi opiskelualusta. Näin on myös usein opiskelijoillamme. Opiskelija on mukana usealla eri kurssilla yhtäaikaa, ja eri kursseilla käytetään eri ympäristöjä ja toimitaan eri tavoin, ilmoittautumiset hoidetaan eri tavoin jne.

Alla on tulkinta ryhmän 6 hankkeiden profiileista:

• Hankkeista kaksi tuottaa lähinnä itseopiskeluun tai omatoimiseen käyttöön suunnattua aineistoa ja apuvälineitä.
• Puhtaita verkko(etä)kursseja on laskujeni mukaan joukossa kaksi.
• Noin kymmenen hankkeista voidaan laskea monimuoto-opetuksen saraan kuuluvaksi: kurssilla käytetään monipuolisesti luentoja, muuta lähiopetusta, ryhmätyöskentelyä ja keskustelua verkossa, tehtävien suorittamista verkossa jne.
• Hankkeista kahden voidaan katsoa tuottavan lähinnä muuta opetusta tukevaa materiaalia verkkoon, esim. videoneuvottelusta.
• Hankkeista kaksi on taustaselvityksiä: toinen liittyen tietoturvatarpeisiin ja toinen kohderyhmän tietotarpeiden ja osaamisen kartoittamiseen.

Monia hankkeita pyritään jatkossa viemään etämuotoon.

Joukossa oli useita kursseja joiden opiskelijamäärä ylittää reippaasti viidenkymmenen. Tällaisilla massakursseilla korostuu kurssihallinnon ja tehtävien logistiikka ja esim. palautteenannon organisointi. Olipa joukossa kursseja jossa koko massakurssia hoitaa vain yksi opettaja. Tällöin kannattaa miettiä toiminnan ja tehtävien organisointia niin että kurssilaiset toimivat toistensa tukijoina ja vertaispalautteen antajina. Tämä taktiikka ei välttämättä peruskursseilla ole aina optimaalinen, mutta saattaa olla käytännön pakon sanelema. Näyttää olevan niin että isoja kursseja on erityiseti tekniikan, luonnontieteen ja kauppatieteen aloilla.

Kaikista hankeraporteista ei oikein selvinnyt miksi siirrytään verkon käyttöön. Siksikö että se on yleisen valtavirran suuntaista? Yksiselitteisen selvää on että tiedot kurssista eli kurssiesite kannattaa olla verkossa, joko omalla kotisivullaan tai yliopiston kurssinhallintajärjestelmässä. Samoin verkkoon kannattaa varmasti siirtää sellainen tiedottaminen ja aineisto joka on kätevintä jaella verkon kautta. Kaiken muun osalta on hyvä kirkastaa näkemystä mikä on järkevää. Toki kokeilujakin kannattaa tehdä! Uudistuksia ei synny liian pragmaattisella otteella. Jos epävarmuus valtaa alaa, on aina hyvä valita pienten askelten politiikka: verkkoon siirrytään vähitellen. Kannattaa hetken pohtia oman hankkeen osalta myös: miksi tekisin ilman verkkoa? Näkymä voi olla aivan uudenlainen!

Liitynnät oman yliopiston/yksikön tavoitteisiin jäi usein auki kirjoittamatta. Kertooko tämä siitä että valtaosin kehityshankkeet ovat oman innostuksen varassa? Toivoa sopii että yritteliäisyys tuo onnistumisen iloa, vaikka ponnistelu ei palkkanauhalla näykään.

Kuten eräässä raportissa todetaan, trial and error -metodi voi joskus olla paras tapa oppia. Suunnitteleminen on tärkeää mutta liika suunnittelu ja suunnitelmasta tiukasti kiinni pitäminen voi kapeuttaa ja estää kurssin aikana monesti tarpeellisen improvisoinnin. Kurssin toteutuksen on hyvä hengittää. Toisaalta hyvä suunnitelu voi antaa varmuutta ja vapauttaa myös suunnitelmasta poikkeamiseen!

Hyvä oivallus joissakin hankkeissa oli vaihtoehtoisten toimintastrategioiden tarkastelu: mikä voisi olla tämän toimintatavan hyvät puolet ja toisaalta ongelmalliset kohdat.

Verkon käytön lisäarvoiksi mainittiin hankkeissa mm. seuraavat:

• opiskelijoiden keskinäisen ryhmätyöskentelyn aikataulutuksen yhteensovittaminen voi olla verkossa helpompaa
• verkko soveltuu yhteistoiminnalliseen oppimiseen
• kurssi voidaan dokumentoida siten että joku muu voi jatkaa kehitystyötä
• kurssisisällön eriyttäminen opiskelijoiden tarpeiden mukaan: verkko antaa mahdollisuuden erilaisten sisältöjen etsimiseen ja käyttämiseen
• keskustelu ja ohjaus ei ole sidottu lähitapaamisiin
• kysymykset, ohjeistukset, työstetyt tekstit ja muu tuotettava materiaali kaikille avointa ja helposti saavutettavissa
• mahdollisuus opiskella etänä (työssä käyvät, ulkomailla asuvat)
• tarve organisoida opetus muulla tavoin kun ei ole mahdollista järjestää kontaktiopetusta esim. siksi että ei ole tiloja
• logistiset syyt: materiaalien ja oppimistehtävien jakelu, oppimistehtävien palauttaminen

Hankeraporteissa esitettiin mm. seuraavanlaisia kysymyksiä ja haasteita:

• miten muokata sellainen kurssiaineisto että erilaisen taustan omaavat opiskelijat todella ymmärtävät ja motivoituvat
• lukuisat tunnukset aiheuttavat sekä opiskelijalle että kurssien organisoijille ylimääräistä vaivaa: tunnukset unohtuvat ja uusien luominen vei aina aikaa
• miten saada kasvokkaisissa sessioissa käyty keskustelu jatkumaan verkossa
• miten saada opiskelijat käymään verkkoympäristössä säännöllisesti
• haaste on eri yliopistojen yhteistyössä erilainen kieli ja toimintakultuuri, erilaiset hallintokäytännöt, suoritustavat ja -vaatimukset
• motivoivien työmuotojen löytäminen, tavoitteena opiskelijan ahaa-elämys
• vaikuttaaako verkko-osuuksien lisääminen luennoilla käymiseen
• pedagogiset taidot ovat tärkeitä silloinkin kun tehdään muutakin kuin suoraan opetukseen suunnattua materiaalia.

Mielenkiintoinen huomio oli että teknisellä alalla opiskelijat saattavat suorastaan kaivata kontaktiopetusta (kielenopiskelussa), koska tietokoneiden kanssa ollaan jo niin paljon muutenkin tekemisissä.

Opettajan työmäärään ja työn luonteeseen vaikuttaa joidenkin pohdintojen mukaan mm. se että kaiken tulee olla valmiimpaa ennen kurssin alkua. Toisaalta kasvokkaisella keskustelulla on oma tärkeä merkityksensä. Totta on että opettajan työn luonne muuttuu verkon myötä ja että verkkoon siirtyminen on paljastavaa ja opetuksen mahdolliset onglemakohdat tulevat näkyvämmiksi ilman uudelleensuunnittelua.

Tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuuksina nähtiin eräässä työssä erilaiset toiminnalliset menetelmät, kuten kurssin rakentaminen esim. roolipeliksi, tai kurssin aikana tuotetaan yhdessä näytelmä tai video. Oppiminen voi näin tapahtua tekemisen kautta sekä opittua voi ilmentää tuo perinteisestä tuotoksesta poikkeava tuote. Opettajasta tullee rinnallakulkija, tutkimusmatkan hienovarainen ohjaaja. Rajana on tällöin opettajan mielikuvitus. Opettajan työkin saattaa näin tulla mielekkäämmäksi ja uudenlaisten haasteiden kautta palkitsevammaksi.

Toimintakulttuuri yleisestikin askarruttaa: verkon hyödyntämistä opetuksessa edesauttaa myös se että verkkoa käytetään aktiivisesti kaikessa yliopiston/ osaston /laitoksen toiminnassa.

Pidän itse keskeisenä opetuksen suunnitteluun vaikuttavana tekijänä päätöstä siitä miten opittua mitataan. Tätä pohdintaa ei muutamaa raporttia lukuun ottamatta ollut tehty. Pragmaattisuuteni tullee tässä hyvin esille: väitän että suuri osa opiskelijoista tutkailee mitä heiltä vaaditaan ja miten sitä mitataan ja tekevät omia päätöksiä toimintansa osalta suhteessa siihen. Tähän aiheeseen palataan kurssin viimeisessä verkkojaksossa.

Eräässä raportissa uumoiltiin että opiskelijan aika per kurssi vähenee, kun opiskelu ei ole enää kelloon sidottua. Tämä lienee monen toive, joka kääntyy helposti päinvastaiseksi: ei osata varata aikaa kalenterista ja työt kasaantuvat, seurauksena se että kursseista ei suoriudutakaan. Verkko-opiskelu voi itse asiassa olla työläämpää, jos kurssin suunnittelija ei pidä varaansa. Opiskelu toisaalta vaatii enemmän itseohjautuvuutta kuin perinteinen opiskelu. Se tulee monelle yllätyksenä.

Haluan lopuksi lainata erästä työtä, jossa oli muistisääntömäisesti koottu se miten hyviin oppimistavoitteisiin päästään parhaiten:

kuuntelemalla, lukemalla, näkemällä, tekemällä, keskustellen ja toimien ryhmässä ja yksilötyöllä - voidaanko yksilölliset oppimistyylit ottaa huomioon - miten oppiminen osoitetaan - lähiopetus ja sen rooli oppimisen tukemisessa - oppimateriaali: kirjat, monisteet, tehtävät, hypertekstit/multimedia, muut - yksilö- ja ryhmätyö verkossa - ohjaus/tutorointi - arviointi

Ryhmän aikaansaannoksia on ollut ilo lukea ja kommentoida. Uskon että tästä on hyvä jatkaa kurssin muissa jaksoissa!

Hyvää jatkoa hankkeillenne toivottaen

Anna-Kaarina Kairamo