Verkkoryhmä 7:
Oman verkko-opetuksen suunnittelu, palaute

Hei Verkkoryhmä seitsemän jäsenet!

Heti alkuun pahoittelumme tämän palautteen viivästymisestä luvatusta päivämäärästä 11.10. Pienet tekniset ongelmat osoittautuivat yllättäväksi hidasteeksi aivan palautteiden julkaisemisen viime hetkillä. Seuraavassa on käsitelty aluksi kehittämishankkeitanne ja sen jälkeen on kommentointu käymäänne palauteviestinvaihtoa.

Kehittämishankkeista

Verkkoryhmän 7 jäsenistä kolmea lukuun ottamatta kaikki tekivät oman kehittämishankkeen raportin. Hyvä! (Jos syystä tai toisesta työ jäi tekemättä ja haluat kiriä mukaan, ota yhteyttä Riikka Lauhiaan riikka.lauhia@hut.fi). Ryhmä 7 oli siis panostanut paljon raportteihin, muita ryhmiä paljon enemmän. Raportit ovat jo pitkälle vietyjä suunnitelmia, joissa hankkeen eri ulottuvuuksia oli pohdittu laajasti. Nyt työstetyt raportit luovat hyvän pohjan myös koulutuksessa toteutettavan hankkeen loppuraportoinnille.

Kurssilaisia on jossain määrin sekoittanut useampi toimintaympäristö (portaali, Optima) ja toiminto (palautetta mitä kautta ja kenelle?). Syystäkin. Portaalissa oleva työtila on jouduttu ottamaan käyttöön jotta kurssilaisilla olisi yksi yhteinen paikka johon keräytyy kurssin eri osien tuotokset, onhan kurssilla käytössä useampi opiskelualusta. Näin on myös usein omilla opiskelijoillamme. Opiskelija on mukana usealla eri kurssilla yhtäaikaa, ja eri kursseilla käytetään eri ympäristöjä ja toimitaan eri tavoin, ilmoittautumiset hoidetaan eri tavoin jne.

Ryhmän hankkeet ovat hyvin erilaisia. Erilaisista hankkeista voi saada hyviä ideoita, joten suosittelen että tutustutte myös niihin hankkeisiin joita ei ole kommentoinut. Kannattaa vilkaista myös muiden ryhmien hankkeita, jos ette ole sitä vielä tehneet.

Alla on tulkinta ryhmän 7 hankkeiden profiileista:

• Hankkeista peräti puolet tuottaa itseopiskeluun tai omatoimiseen käyttöön suunnattua aineistoa ja apuvälineitä tai harjoituksia; aineistoa käytetään myös lähiopetuksen tukena. Ryhmässä 7 tällaisten hankkeiden osuus oli selvästi suurempi kuin muissa ryhmissä.
• Puhtaita verkko(etä)kursseja on laskujeni mukaan joukossa kaksi.
• Viisi hankkeista voidaan laskea monimuoto-opetuksen saraan kuuluvaksi: kurssilla käytetään monipuolisesti luentoja, muuta lähiopetusta, ryhmätyöskentelyä ja keskustelua verkossa, tehtävien suorittamista verkossa jne.
• Yksi hankkeista pyrkii jonkinlaisen yhteisön luomiseen, jossa verkko on keskeinen väline.

Erityisesti verkkoon aineistoa, harjoituksia ja apuvälineitä tuottavissa hankkeissa, on pitkän aikavälin suunnitelmissa edetä interaktiivisempaan ja kokonaisvaltaisempaan verkon käyttöön. Näissä hankkeissa on tältä osin valittu pienten askelten politiikka.

Joukossa oli useita kursseja joiden opiskelijamäärä on voimakkaasti kasvamassa, jolloin verkon käytöllä haetaan ratkaisua erityisesti suurenevan opiskeliljamäärän hoitamiseen siten että laatu ei kärsi vaikka inhimilliset resurssit eivät lisäänny. Tällaisilla massakursseilla korostuu kurssihallinnon ja tehtävien logistiikka ja esim. palautteenannon organisointi. Näin pyritään varmistamaan, että inhimilliselle vuorovaikutukselle jää aikaa siellä missä sen lisäarvo on suurin. Näyttää olevan niin että isoja kursseja on erityisesti tekniikan, luonnontieteen ja kauppatieteen aloilla.

Sukua edelliselle on tarve tuotteistaa opettajille itseopiskelupaketti verkko-opetuksesta, koska henkilökohtaiseen konsultointiin ei ole inhimillisiä voimavaroja. Kyseisessä hankkeesa korostettiin konkreettisuutta ja nopeaa omaksuttavuutta: sovellusesimerkkejä ja modulaarisuutta siten että ydinosan omaksumisella pääsee jo nopeasti alkuun.

Oman hankkeen liityntäpintaa yliopiston tai oman yksikön tavoitteisiin oli kuvattu vain muutamassa hankkeessa. Kertooko tämä siitä että verkon hyödyntäminen opetuksessa on sittenkin usein opettajan yksityisyritteliäisyyden varassa? Toisaalta näyttäisi olevan ryhmän raporttien perusteella kyse aivan luonnollisesta opetuksen kehittämisestä, mikä kertonee siitä että verkko nähdään tässä ryhmässä luonnollisena, arkipäivään kuuluvana välineenä, jonka lisäarvoa tai lisäarvottomuutta ei enää polemisoida.

Verkon käytön syiksi mainittiin hankkeissa mm. seuraavat:

• mahdollisuus opiskella etänä (työssä käyvät, muualla asuvat)
• opiskelijoiden keskinäisen ryhmätyöskentelyn mahdollistaminen aiemman yksilötyöskentelyn sijaan
• verkko tarjoaa mahdollisuuden interaktiivisiin simulaatioiihin ja animaatioihin
• voidaan hyödyntää verkossa jo olevaa muiden tuottamaa aineistoa
• verkko mahdollistaa vaihtehtoisen tavan opiskeluun
• verkkotyökalujen avulla voidaan saada tietoa opiskelijoiden opiskelukäyttäytymisestä kehitystyön pohjaksi
• yksilöllinen esitentti opiskelijan haluamana ajankohtana; mahdollisuus koneelliseen tarkistamiseen

Erityisesti tekniikan ja luonnontieteiden samoin kuin avoimen yliopiston hankkeissa erityisesti mainittiin tarve paikan ja ajan suhteen joustaviin ratkaisuihin. Keskimääräistä useammin mainittiin verkon mahdollistavan kurssin tarjoamisen muiden yliopistojen tai muiden kouluasteiden opiskelijoille.Useita ryhmän kursseja tarjotaan jo nyt perusopiskelijoiden lisäksi muuntokoulutettaville tai insinööristä diplomi-insinööriksi -ohjelmissa opiskeleville. Tuli myös esille näkökohta, että näiden erityisryhmien tarpeisiin tuotetut ratkaisut palvelevat myös perusopiskelijaa.

Kantaa otettiin myös teknologiaan: jos tekijällä on jo jossain määrin kokemusta, integroitujen opiskelualustojen tykalujen rajat tulevat nopeasti vastaan. Useissa hankkeissa kaavailtiin tietokantapohjaista ratkaisua materiaalin hallintaan. Saavutettavuus on kysymys joka voi olla ongelma erityisesti kampusverkon ulkopuolella. Proxy-palvelun avulla on jo useissa yliopistoissa ratkaistu esim. kirjaston elektronisten aineistojen käyttömahdollisuus myös muutoin kuin oman modeemipankin kautta.

Opetuksellisia ratkaisuja

Hanke joka pohti verkon käyttöä yhteisön työvälineenä itse asiassa tavoittelee elävää työelämäyhteyttä: pitkäjänteistä kummikoulutoimintaa jossa tulevien aineopettajien kenttäharjoittelu ja mentortointi nivoutuvat kokonaisuudeksi. Kuten kirjoittaja toteaa, kummeille tarjottavat porkkanat ovat oleellisia. Verkko voi todellakin olla erinomainen väline tähän: mentorit voisivat kokea hyödylliseksi olla joustavasti yhteydessä muihin kollegoihinsa ja saada uusia virikkeitä omaan opetukseensa niin keskustelusta kuin palveluun kuuluvilta muilta mahdollisilta sivustoilta.. Kokemus on osoittanut että tämäntyyppisessä toiminnassa voidaan onnistua, mutta se vaatii innostuneita ja aktiivisia promoottoreita. Vertaisin tätä aktiiviseen yhdistystoimintaan.

Hankkeissa oli kaavailuja käyttää tuotettavan materiaalin pohjana opiskelijoiden aiemmin tekemiä harjoitustöitä ja raportteja. Tällöin on tietenkin oltava tarkkana tekijänoikeuksien suhteen. Lupa käyttöön on pyydettävä myös opiskelijoilta. Samoin kaavailtiin että opiskelijat itse asiassa voisivat tuottaa varsinaisen aineiston.

Hyvä oivallus yhdessä raportissa oli tarkastella hankkeen uhkatekijöitä. Tämä antaa aina realistista perspektiiviä kunhan samalla tarkastellaan hankkeen mahdollisuuksia. SWOT-analyysin tapaan on vielä hedelmällistä tarkastella hankeen vahvuuksia ja heikkouksia!

Hankeraporteissa esitettiin lisäksi vielä seuraavanlaisia kysymyksiä ja haasteita:

• miten muokata sellainen kurssiaineisto että erilaisen taustan omaavat opiskelijat todella ymmärtävät ja motivoituvat
• oppimistehtävien suunnittelu siten että ne oikeassa paikassa tukevat tavoiteltua oppimista
• materiaalin kehittäminen käyttämällä värejä, animaatioita, materiaalin rakenteistaminen

Eräässä hankkeessa mainittiin terveen järjen merkityksestä verkkoon tehtävien ratkaisujen suhteen. Tämä on mielestäni hyvä ohjenuora. Tietoa ja osaamista tarvitaan toki jotta verkon käyttö on ylipäätänsä mahdollista, mutta kokemuksen tuomassa taidossa terveellä järjellä on merkittävä rooli. Tähän voisi vielä jatkoksi lisätä toisen vastaavan ohjenuoran: yksinkertaisuus on valttia.

Kommentointiryhmien toiminnasta ja palautteiden antamisesta

Verkkoryhmäänne kuului 20 henkilöä, joista 16 osallistui kommentointiin. Keskustelualueellanne lähetettiin viestejä 4.10. mennessä yhteensä 42, joista hankkeisiin liittyviä viestejä oli 20. Loput viesteistä olivat lähinnä selvitystä kommentointijärjestyksestä. Näistä hankkeisiin liittyvistä 20 viestistä 13 oli varsinaisia kommentteja ja loput 7 vastauksia kommentteihin. 4.10. jälkeen kommentointiin vielä kahta hanketta ja vastattiin useisiin kommentteihin.

Kaikki kommentoivat vain yhtä työtä. Sisällöllisesti tarkasteltuna palautekommentit muodostuivat suurimmaksi osaksi hanketta tarkentaviksi kysymyksiksi ja niinpä lähes jokaisessa palautekommentissa oli vähintään yksi kysymys. Kommentit sisälsivät myös ehdotuksia, miten hanketta voisi kehittää. Muutamat olivat käyneet jopa pitkiä dialogeja hankkeiden kehittämisestä, hienoa! Palautekommentit olivat luonteeltaan kannustavia ja tuen antaminen näkyi miltei kaikissa palautteissa. Paljon oli myös annettu suoranaisia kehuja toisen hankkeelle.

Seuraavat näkökulmat saivat paljon huomiotanne kommenteissanne:

• Hankkeiden sisällön rajaaminen: kaikkea ei ehdi toteuttaa yhden hankkeen aikana
• Lähiopetuksen ja verkko-opetuksen suhde toisiinsa ( korostui myös mm. verkkoryhmä 3:n kommenteissa!)- mielestänne verkko-opetuskin kaipaa jonkinlaisen lähiopetus-jakson
• WebCT:n tarjoamat työvälineet verkko-opetuksessa
• Verkko on hyvä opiskeluympäristö itsenäiselle opiskelulle ja etätyöskentelyyn
• Opiskelijoiden motivointi verkkotyöskentelyyn: todellinen haaste opettajille!
• Verkon hyödyntäminen sekä yksittäisiin opiskelutehtäviin että yksittäisen kurssin esitenttiin
• Oppimisen arviointi, miten kurssit arvostellaan? Tentti?
• Millaista verkkokeskustelua kursseille? Jos verkkokeskustelua muttei yksilö- tai ryhmätehtäviä, niin mikä funktio keskusteluilla on?
• Muutamassa palautepuheenvuorossa mietittiin ohjausta.

Jos opintokokonaisuuteen / kurssiin sisältyy henkilökohtaista ohjausta verkon välityksellä, on syytä muistaa, että näennäisen helppouden ja nopeuden taakse kätkeytyy kuitenkin raakaa lihas- ja aivotyötä, opettajan aikaa. Aikataulutus ensinnäkin opiskelijoiden tuotosten läpikäynnissä ja niiden ohjaamisssa tai palautteen antamisessa on hyvin tärkeä. Yksi hyvä käytäntö on monella opettajalla ainakin TKK:lla ollut, että opettaja ilmoittaa opiskelijoille kurssin alussa, minä päivinä hän lukee ja vastaa kysymyksiin, on ohjausta tarvitsevien käytettävissä ja antaa palautetta.

Jos kurssiin sisällytetään verkkokeskustelua, kannattaa sen ohjeistamista ja ohjaamista itse keskustelujakson aikana todellakin suunnitella ja miettiä tarkoin. Oman kurssinne verkkokeskusteluosuuksien mietinnässä voi vaikka reflektoida tätä nyt itse käymäänne verkkojaksoa: Oliko keskusteluosuuksien ohjeistus riitävää - tiesittekö mitä, minne ja milloin teidän tuli tehdä? Miltä jako kommentontiryhmiin nyt tehdyllä tavalla tuntui, toimiko näin? Saitteko riittävästi tukea ja muistutusta keskustelujen aikana? Oliko keskusteluista tehdyt yhteenvedot ja palautteet riittäviä, tarpeellisia? jne. Jatkoa edellisiin kysymyksiin ovat myös seuraavat, eräässä palauttepuheenvuorossa esitetyt kysymykset: "... Mikä on keskustelun tavoite? Mitä keskustelu sisältää ? millaista on oppimista edistävä keskustelu on ? esim. millaisia opettajan ja muiden keskusteluun osallsitujien kysymykset tai kommentit tulisi olla jotta opiskelijan oppiminen mahdolistuu. Miten oppimisprosessi pilkotaan?.."

Ryhmän aikaansaannoksia on ollut suuri ilo lukea ja kommentoida. Uskon että tästä on hyvä jatkaa kurssin muissa jaksoissa!

Hyvää jatkoa hankkeillenne toivottaen

Anna-Kaarina Kairamo ja Paula Korhonen