Verkkoryhmä 7:
Keskustelun 9.-19.9.2002 yhteenveto

Hyvät verkkoryhmän 7 jäsenet!

Aluksi hieman lukuja. Verkkoryhmään 7 lähetettiin yhteensä 25 viestiä (tähän päivään eli 26.9. mennessä) joista viisi deadlinen jälkeen. Aktiivisia lukijoita oli 18 (joista osa ryhmän ulkopuolisia). Ryhmän 19:stä jäsenestä 15 osallistui lähettämällä viestin. Yhtä lukuun ottamatta kaikki aktiivijäsenet kertoivat omista hankkeistaan joko annettujen kysymysten valossa tai vapaamuotoisesti.

Hankkeista keskustelua käytiin lähinnä vain kolmessa tapauksessa. Olisi kieltämättä ollut mielenkiintoista lukea enemmänkin ryhmäläisten ajatuksia toistensa projekteista! Toki tätä ehtii tehdä vielä, seuraavassa vaiheessa...

Niiden, jotka eivät vielä oikein kerinneet mukaan keskusteluun, kannattaa tuoda käsiteltyjä asioita omasta hankkeesta tehtävässä raportissa. Aktiivisella muiden osallistujien hankkeiden kommentoinnilla voi kuroa kiinni alun vähäistä osallistumista.

Joka tapauksessa, alku oli hyvä!

Alla on koonnos teemoista joita ryhmä nosti esiin.

Monessa puheenvuorossa nostettiin esiin oma ajankäyttö. Joillekin hankkeen tekeminen on osa työkenttää, joillekin se on muiden töiden ohella tehtävää uuden kehittelyä, johon ei ole erikseen allokoitu aikaa. Tällöin lähinnä oma innostus kantaa hanketta. Parilla oli työkenttä vaihtunut mutta tämä tehtävä oli vielä repussa mukana. Toivottavasti innostus kantaa tässäkin tapauksessa! Useat totesivat, että toimeksianto on olemassa, mutta professori ei juuri ehdi omaa panostaan antaa: "Hienoa, että tällainen uusi asia on vireillä, mutta se ei sitten saa haitata perinteisen opetuksen sujumista." Vapausasteet toteutuksessa ovat tällöin lähellä 100 prosenttia. Asian kääntöpuoli on usein, että joutuu toimimaan omin avuin.

Tarvittavaa apua ja osaamista kaivattiin erityisesti teknisellä puolella. Uudet välineet tuovat uuden osaamisalueen, joka ainakin aluksi askarruttaa paljonkin. Muissa yhteyksissä on keskusteltu siitä onko kyseessä medialukutaito-osaaminen joka kuuluu kaikille (ainakin perusteiltaan) vai olisiko tehokkuuden nimissä oltava niitä jotka osaavat välineet erinomaisesti ja siten pystyvät tuottamaan tehokkaasti. Oli niin tai näin, yhteistyön toimivuuden kannalta on hyvä jonkinlaiset perustaidot olla itse kullakin. Lisäksi puututtiin siihen että monella taholla keksitään pyörää uudelleen samaan aikaan. "Tietty määrä sorvausta on välttämätöntä, jotta itse oppii tarpeelliset asiat. Mutta, kun seuraan esimerkiksi laitoksemme webmasterin toimintaa ja nopeutta verkkotyöskentelyssä, niin valmiita ratkaisuja pitäisi mielestäni opettaa ja suositella meillekin."

Tukifunktiot ja -resurssit tuntuivat olevan parhaiten käytettävissä ja resursoituina virtuaaliyliopistohankkeilla. Muulla statuksella olevat projektit voivat kokea itsensä jopa hieman syrjityiksi. Yleisesti oma lähiympäristö ja kollegat on se tuki joka koetaan olevan olemassa, riippumatta kollegoiden taidoista sinänsä.

Kurssilaiset kuuluttivat opastusta ja neuvoja ja käytännön esimerkkejä materiaalin rakenteistamisesta, kuvien, värien ja animaatioiden hyödyntämisessä verkkokurssilla "oikeasti - ei pelkästään teoreettisesti". Tähän voi todeta, että erityisesti sisällöntuotanto- jaksolla paneudutaan myös näihin asioihin. Myös kriteerejä rakenteelle ja ulkoasulle esitettiin: selkeät sivut, houkuttelevat, muttei prameat. Hyvä pointti oli, että vastauksia mikä toimii ja mikä ei, odotetaan myös opiskelijoilta. TieVie-koulutus sinänsä toimii kurssilaisille testialustana. Kannattaa tehdä opiskelijan roolista käsin havaintoja eri toimintatavoista, niiden hyvistä ja huonoista puolista.

Yhdessä puheenvuorossa pohdittiin mahdolliseen opiskelualustaan siirtymisen vaikutuksia. Onko työ jonka tekee sitä ennen turhaa? Tuskin, jos kyseinen ympäristö on sellainen että siihen on helppo linkata myös ulkoisia aineistoja ja www-sivuja.

Ryhmäläisten hankkeet ovat kovin erilaisia: Yksi pohtii erityisesti pienen kurssin pedagogista ohjaamista sekä yksilö- pari ja ryhmätyöskentelyjen yhteensovittamista. (Tässä yhteydessä kannattaa hetken miettiä myös mikä saa oman itsen toimimaan opiskelutilanteessa, esim. keskustelutehtävissä.) Toinen taas pohtii, mitä kone voisi tehdä, esim. tehtävien automaattitarkastus, mistä virisikin vilkasta keskustelua. Miten kysyä sellaista, mikä opettaisi suurempiakin kokonaisuuksia eikä vain pikkutietoa? Erilaiset testit voivat toki sopia opiskelijan itsetestaukseen. "Vaikeus piileekin siinä, että väittämien laatiminen ymmärrystä mittaamaan on paljon vaikeampaa kuin pikkutietojen penääminen." Oli myös esimerkki työskentelykulttuurista jossa opettajat työskentelevät verkkokursseilla aina pareittain. Lisäksi oli pohdintoja siitä miten kurssista saisi sellaisen, että mahdollisimman suuri osa siitä on kielestä riippumatonta ainesta!

Hyvä huomio oli että omaa projektia kannattaa rajata. Verkon hyödyntämisessä pienin askelin eteneminen on erinomainen toimintastrategia.

Kurssin tahdittaminen on varsin tärkeä elementti. Se tulee esiin erityisesti aikuisopiskelijoiden kohdalla, joita tietenkin tievieläiset ovat: "Kaikkea muuta tekemistä löytyy niin paljon, että asetetut päivämäärät verkkojaksoille pääsevät onnellisesti unohtumaan. Kunnes tulee sähköpostissa muistutus verkkokeskustelun päättymisestä... " Niinpä, oli deadlineja tiheään tai harvassa, allakkaan kannattaa tehdä varauksia työskentelylle. Jollekulle sopii paremmin tiheät deadlinet ja pienet kokonaisuudet, jollekulle laajat kokonaisuudet joiden jaksotus on väljempi (esim. 4 viikkoa).

Ryhmäläisten hankkeet ovat varsin eri vaiheissa. Myös siksi ryhmäläisiä askarruttavat asiat ovat erilaisia. Tämäkin kannattaa ottaa huomioon erityisesti toisten hankkeita arvioitaessa. Tässä yhteydessä kannattaa vielä mainita, että useat osallistujat kertoivat laaja-alaisesti omista hankkeistaan, ja näitä kuvauksia kannattaa hyödyntää kehittämishankkeen raportoinnissa TieVie-koulutuksen eri vaiheissa.

Tästä on hyvä jatkaa!

Yhteenvetoa voitte halutessanne kommentoida verkkoryhmänne keskustelualueella, ja näin jatkaa keskustelua....

Antoisia opiskeluhetkiä toivotellen
Anna-Kaarina Kairamo