JOHDANTO

Pyrkimys tieto- ja viestintätekniikan, erityisesti verkon käyttöön opetuksessa, opiskelussa ja oppimisessa on laaja-alaisena ilmiönä verrattain nuori. Siksi siihen liittyvä terminologia on vakiintumatonta. Taustalla on useitakin traditioita ja trendejä, jotka vaikuttavat nykykeskustelun pohjalla. Näistä voidaan mainita esimerkiksi etäopetus, jolla on yliopisto-opetuksen valtavirrasta erillinen pitkä perinne erityisesti aikuiskoulutuksen alueella. Sen elementtejä on verkon antamien mahdollisuuksien myötä ryhdytty integroimaan yliopisto-opetukseen. Mediakonvergenssi (medioiden lähentyminen, suorastaan integroituminen toisiinsa) on mahdollistanut myös toimintatapojen konvergenssin. Muita, erityisesti 1980- ja 1990-lukujen keskusteluissa keskiössä olleita käsitteitä ovat monimuoto-opetus, avoimet oppimisympäristöt, tietokoneavusteinen opetus, jaettu opiskelu (distributed learning) ja 2000-luvulla verkko-oppiminen, sisällöntuotanto, verkkopedagogiikka, eLearning ja oppiva yhteisö (ks. esim. Tella et al 2001, s. 16-22).

Yliopistoissa yksi opetuksen perusyksikkö on kurssi, jonka organisoinnista opettajan työssä on useimmiten kyse. Se on osa laajempaa kokonaisuutta, esim. päänainetta, sivuainetta tai perusopintoja. Hyvän opiskeluympäristön takaava toiminta yliopistoissa sisältää toki muitakin toimintamuotoja, kuten ohjauksen opiskelu-uran eri vaiheissa.

Verkkokurssilla tarkoitetaan tässä yhteydessä opintokokonaisuutta, joka suoritetaan joko osittain tai kokonaan verkkoa hyödyntäen. Verkkokurssi ei siis tarkoita sitä, että kaikki opetus ja opiskelu on verkkovälitteistä. Kurssiin voi verkko-opetuksen ja -opiskelun lisäksi sisältyä monia lähiopetuksen muotoja, kuten luentoja, harjoituksia, laboratoriotöitä ja ohjauskeskusteluja. Kurssilla voidaan käyttää myös muutakin tieto- ja viestintätekniikkaa kuin tietokonetta ja Internetiä, esim. puhelinneuvottelua tai mobiililaitteita. Verkkomateriaalin lisäksi kurssilla voi olla käytössä kirjoja, artikkeleita, luentomonisteita, videokasetteja, CD-rom-aineistoa, tietokoneluokassa tai opiskelijan omalla tietokoneella toimivia ohjelmistoja jne.

Kurssin tuottaminen on pääsääntöisesti etenemistä tavoitteista suunnittelun ja toteutuksen kautta toimintaan, arviointiin ja uudelleen muokkaukseen. Tuotantoprosessi on käsite joka on levinnyt multimediateollisuudesta myös koulutusalalle. Uusien medioiden myötä koulutuksen suunnitteluun on tullut elementtejä, jotka muistuttavat läheisesti multimediatuotannon prosesseja, erityisesti jos tavoitteena on toteuttaa verkon ominaisuuksia laaja-alaisesti hyödyntävää aineistoa. Kun verkon käyttö yleistyy, kurssi tulee samalla näkyvämmäksi sekä opiskelijoille että muille opettajille. Toteuttaminen vaatii aiempaa laajempaa osaamista, ja usein kokonaista toteuttajatiimiä. Toimintaa pyritään yhä useammin hallitsemaan projektina. Tämän tyyppinen toimintatapa on jo pitkään ollut yleinen etäopetukseen keskittyvissä koulutuslaitoksissa, joista pitkäikäisimpiä on British Open University.

Verkkokurssi voi olla myös hyvin kevyt, verkko voi aluksi olla vain tyhjä tila joka vähitellen kurssin aikana saa sisältöä. Tässäkin toimintamallissa tarvitaan suunnittelua, jossa voidaan soveltaa tuotantoprosessin vaiheita.