Yleistä
Orgaanisen kemistin tehtäviin kuuluu usein uusien reaktioiden
suunnittelu. Toisinaan kirjallisuudesta löytyy vastaavanlainen
reaktio, josta saadaan idea reaktion suorittamiseen. Usein reaktio
pitää kuitenkin suunnitella itse alusta alkaen. Tällöin
käytetään teoriaa, käytännössä
opittuja taitoja ja kokemusta reaktion suunnittelussa. Hyväksi
synteetikoksi kehittyminen vie aikaa ja vaatii paljon kokeellista
työtä.
Mitä reaktion suunnittelussa tulee huomioida?
- Reaktion tulee olla mahdollisimman yksinkertainen toteuttaa.
- Reaktion tulee olla toistettavissa.
- Reaktion saannon tulee olla mahdollisimman korkea.
- Reaktiossa tulee syntyä mahdollisimman vähän
jätettä.
- Kannattaa suhtautua kriittisesti kirjallisuuden reaktio-ohjeisiin.
Mitä ennen reaktion suorittamista tulee huomioida?
- Lämpötila
- Sekoitus
- Liuottimen valinta
- Mittakaava
- Konsentraatio
- Suojakaasun käyttö
Lämpötila
Ennen uuden reaktion suorittamista pitää huomioida onko
reaktio eksoterminen (lämpöä tuottava) vai endoterminen
(lämpöä sitova). Jos reaktio on eksoterminen, tarvitaan
reaktion suorittamisessa jäähdytyshaude. Vastaavasti endotermisen
reaktion suorittamisessa tarvitaan lämpöhaude. Lämpöhauteena
voidaan käyttää vesi- tai öljyhaudetta.
Sekoitus
Reaktion suorittamisessa tarvitaan tehokas sekoitus, jotta reaktio
tuotteet reagoisivat keskenään mahdollisimman täydellisesti.
Tämä varmistaa myös sen, että reaktio tapahtuu
tasaisesti eikä vaarallisen kiivasta reaktiota pääse
tapahtumaan.
Liuottimen valinta
Liuottimen valintaan vaikuttavat lähtöaineet, tuotteet
ja reaktion siirtymätilat. Liuotin valitaan niin, että
se parhaiten stabiloi siirtymätilaa ja / tai tuotetta. Pääsääntöisesti
käytetään vedettömiä liuottimia.
Jos reaktion voi tehdä vesipitoisessa liuotinseoksessa, vettä
kannattaa kokeilla yhtenä liuotin vaihtoehtona.
Mittakaava
Kun teet uuden reaktion ensimmäisen kerran, käytä
maksimissaan 1 mmol mittakaavaa. Jos toistat reaktiota, kasvata
sen mittakaavaa aina enintään 2 - 3 kertaiseksi.
Konsentraatio
Kun teet uuden reaktion ensimmäisen kerran, käytä
100 mM konsentraatiota eli 1 mmol lähtöainetta
10 ml:ssa liuotinta.
Suojakaasun käyttö
Monet reaktiot ovat herkkiä ilman hapelle ja kosteudelle,
joten monissa reaktioissa käytetään suojakaasua,
kuten argon (Ar) tai typpi (N2).
Kuitenkaan hapetus- ja hydrolyysireaktiot eivät yleensä
tarvitse suojakaasua.
Miksi reaktioita seurataan?
Kirjallisuudessa ilmoitetut reaktioajat ovat ainoastaan ohjeellisia.
Jokaisen reaktion etenemistä seurataan sopivalla tavalla. Menetelmä,
joka valitaan reaktion seurantaan, riippuu reaktiosta ja lähtöaineiden
sekä tuotteiden (myös sivutuotteiden) kemiallisesta luonteesta.
Reaktiota voidaan seurata esimerkiksi ohutkerroskromatografialla
(TLC), infrapunaspektroskopialla (IR) tai ydinmagneettisella resonanssispektroskopialla
(NMR). Näistä enemmän oppaan kohdassa D Laitteistot
ja menetelmät.
|