OPPIMATERIAALI

Oppimateriaali on kurssin opiskeluun tarvittava materiaali, joka on joko etukäteen tuotettu tai syntyy prosessissa kurssin aikana.
Etukäteen tuotetun materiaalin kurssin tuottajat tekevät itse ja/tai hankkivat valmiina tai teettävät tai tekevät yhteistyössä jonkun toisen tahon kanssa.
Materiaali voi olla myös kurssin aikaisen opiskelijoiden prosessin tuotos tai tuotoksia: esim. harjoitustöitä, projektidokumentteja tai yhteistoiminnallisen prosessikirjoittamisen tulosta.

Heti projektin alussa on syytä pohtia millainen aineisto on tarkoituksenmukainen. Kaikki me olemme törmänneet verkossa vaikuttaviin ratkaisuihin, joihin sisältyy tietokantapohjaisia yksilöllisen räätälöinnin ratkaisuja, simulaatioita, animaatioita jne. Saattaa olla suurikin houkutus yrittää tuottaa jotain samanlaista. On kuitenkin olennaista tunnistaa, mikä on tuottamamme ratkaisun elinikä ja käyttäjäkunnan laajuus, käytetävissä olevien resurssien aiheuttamien rajoitteiden lisäksi. Näiden tekijöiden mukaan toimintaratkaisu voi jäsentyä jatkumolle, jossa on seuraavat ääripäät:

• arkikäyttö, nopeasti uusiutuva tieto: tuotetaan itse kevyillä teknisillä ratkaisuilla käypää ja helposti päivitettävää arkitasoa, esim. tavanomaiset kurssin kotisivut
• pitkäaikainen, laaja käyttäjäkunta, monimutkainen vuorovaikutteisuus: ”laatutuotantoa”, esim. monimutkainen yksilöllisesti räätälöitävissä oleva sisältö tai simulaatiojärjestelmä, jolloin tuottamisessa tarvitaan erikoisosaamista.

Kursseilla hyödynnettävä, ennalta tuotettu materiaali on yleensä jompaa kumpaa tai molempia seuraavista tyypeistä:

• Opiskelumateriaali voi olla yhdistelmä erilaisista strukturoiduista tietomateriaaleista: artikkeleita, kirjoja, kuvia, WWW-lähteitä, simulaatioita, videoituja luentoja, tehtäviä, virtuaalikirjaston linkkejä jne.
• Kurssin oppimateriaali voi olla juuri tätä kyseistä kurssia varten tuotettu kokonaisuus, esim. interaktiivinen WWW-materiaali tehtävineen, opintomoniste, CD-ROM, video verkossa tai kasettina, simulaatio, animaatio.

Opetuksessa on alueita, joissa tieto on melko stabiilia ja toisaalta on alueita, joissa tieto uusiutuu erittäin nopeasti. Materiaalin tuottaminen on tarpeen silloin, kun sitä ei ole olemassa tai se ei ole opettajan haluamassa muodossa. Uuden materiaalin tuottaminen on yleensä aikaa vievää ja vaatii usein isoa panosta. Siksi on syytä tarkkaan harkita milloin lähdetään tuottamaan itse: painopisteenä voi vaikkapa olla prosessien ja ilmiöiden havainnollistaminen ja simuloinnit, interaktiivisuutta lisäävät ratkaisut sekä oppimateriaalien tuottaminen aihealueille, joissa on havaittu olevan ongelmia asioiden oppimisessa ja opiskelussa.

Sisällön uudelleen käytettävyyteen tähtäävät ajatukset materiaalin modulaarisuudesta ja metatiedon (tiedon kuvaaminen) avulla hallitsemisesta. TIEKE ry:n johtamalla standardointityöllä pyritään luomaan e-oppimisen peilisääntöjä ja teknologisia ratkaisuja, joiden avulla eri koulutustekniikat, oppimateriaalit ja koulutusluokitukset sopivat yhteen.

Keskeistä on miettiä onko materiaali opiskelijoiden käytettävissä myös kurssin jälkeen, onko syntyvä tieto kumuloituvaa ja kuinka laajasti se on käytettävissä. Massachusetts Institute of Technology julkisti keväällä 2001 hankkeen OpenCourseWare, jonka tavoitteena on tarjota lähes kaikkien kurssiensa oppimateriaali ilmaiseksi halukkaiden käyttöön.

Tekijänoikeudet ovat keskeisessä asemassa uuden verkko-opetukseen tarkoitetun materiaalin tuottamisessa ja edelleen kehittämisessä. Joissakin yliopistoissa on käytössä yhteiset mallit tekijänoikeussopimuksiksi.