Laitteistot ja menetelmät Synteesituotteen karakterisointi kromatografiset menetelmät

>Teoria Harjoitukset

Mitä ovat kaasu- ja nestekromatografia?

Kaasu- ja nestekromatografia ovat kromatografisia menetelmiä samoin kuin pylväs- ja ohutkerroskromatografia. Kromatografisissa menetelmissä aineiden erottuminen tapahtuu kahden eri faasin välillä. Toinen faaseista on paikallaan pysyvä stationaarifaasi ja toinen liikkuva faasi. Kaasukromatografian tapauksessa liikkuvana faasina on kaasu ja vastaavasti nestekromatografiassa neste. Molemmissa menetelmissä pysyvänä faasina voidaan käyttää joko kiinteää ainetta tai nestettä.

Milloin kaasu- ja nestekromatografiaa käytetään?

Molempia menetelmiä käytetään yhdisteiden erotteluun seoksesta, yhdisteiden tunnistamiseen ja pitoisuuksien määrittämiseen. Yhdisteiden tunnistamisessa neste- tai kaasukromatografi on usein liitettynä massaspektrometriin, jolloin yhdisteiden tunnistaminen tehostuu.

Kaasukromatografian erityisominaisuuksia

Kaasukromatografia soveltuu näytteille, joiden komponentit ovat kaasuja tai hajoamatta höyrystyviä yhdisteitä. Koska kaasukromatografiassa näyte jakautuu liikkuvaan kaasufaasiin ja stanionaarifaasiin, yhdisteiden kulkeutumisnopeus kolonnissa riippuu yhdisteen höyrynpaineesta ja sen liukoisuudesta stationaarifaasiin. Näyteseoksen erottumiseen voidaan vaikuttaa kolonnin lämpötilalla sekä kantokaasun virtausnopeudella.

Nestekromatografian erityisominaisuuksia

Nestekromatografia soveltuu vain sellaisille näytteille, jotka liukenevat nestekromatografiassa käytettäviin liuottimiin esim. vesi tai metanoli. Näyteseoksen erottumiseen voidaan vaikuttaa liikkuvan nestefaasin koostumuksella, jota voidaan muuttaa näyteajon aikana. Nestekromatografia poikkeaa kaasukromatografiasta myös siinä, että tutkiva aine on kemiallisessa vuorovaikutuksessa liikkuvan faasin kanssa. Niiden välille voi esimerkiksi muodostua vetysidoksia.