Mitä ovat kaasu- ja nestekromatografia?
Kaasu- ja nestekromatografia ovat kromatografisia menetelmiä samoin kuin pylväs- ja ohutkerroskromatografia. Kromatografisissa menetelmissä aineiden erottuminen tapahtuu kahden eri faasin välillä. Toinen faaseista on paikallaan pysyvä stationaarifaasi ja toinen liikkuva faasi. Kaasukromatografian tapauksessa liikkuvana faasina on kaasu ja vastaavasti nestekromatografiassa neste. Molemmissa menetelmissä pysyvänä faasina voidaan käyttää joko kiinteää ainetta tai nestettä.
Milloin kaasu- ja nestekromatografiaa käytetään?
Molempia menetelmiä käytetään yhdisteiden erotteluun seoksesta, yhdisteiden tunnistamiseen ja pitoisuuksien määrittämiseen. Yhdisteiden tunnistamisessa neste- tai kaasukromatografi on usein liitettynä massaspektrometriin, jolloin yhdisteiden tunnistaminen tehostuu.
Kaasukromatografian erityisominaisuuksia
Kaasukromatografia soveltuu näytteille, joiden komponentit ovat kaasuja tai hajoamatta höyrystyviä yhdisteitä. Koska kaasukromatografiassa näyte jakautuu liikkuvaan kaasufaasiin ja stanionaarifaasiin, yhdisteiden kulkeutumisnopeus kolonnissa riippuu yhdisteen höyrynpaineesta ja sen liukoisuudesta stationaarifaasiin. Näyteseoksen erottumiseen voidaan vaikuttaa kolonnin lämpötilalla sekä kantokaasun virtausnopeudella.
Nestekromatografian erityisominaisuuksia
Nestekromatografia soveltuu vain sellaisille näytteille, jotka
liukenevat nestekromatografiassa käytettäviin liuottimiin
esim. vesi tai metanoli. Näyteseoksen erottumiseen voidaan
vaikuttaa liikkuvan nestefaasin koostumuksella, jota voidaan muuttaa
näyteajon aikana. Nestekromatografia poikkeaa kaasukromatografiasta
myös siinä, että tutkiva aine on kemiallisessa vuorovaikutuksessa
liikkuvan faasin kanssa. Niiden välille voi esimerkiksi muodostua
vetysidoksia.
|