OPETUKSELLINEN RATKAISU
Kurssin opetuksellisten ratkaisujen
valinta (pedagogiset valinnat) on kaikkein keskeisimpiä verkko-opetuksen
suunnittelun vaiheita. Ratkaisuun vaikuttavat niin koulutuksen sisältö,
kohderyhmän luonteenpiirteet että tekijöiden valmiudet.
Keskeisiä valintoja ovat mm., kuinka paljon painotetaan (vrt.
Auer, linkki alla)
- itseohjautuvaa/autonomista vs. ohjattua/kontrolloitua
työskentelyä
- yksilöllistä vs. ryhmässä
tapahtuvaa työskentelyä
- tiedon omaksumista vs. tiedon konstruktiivista
kehittelyä ja tuottamista.
Se, miten opiskelijoiden oppimista aiotaan arvioida,
on ratkaisu, joka käytännössä ohjaa opetuksen
suunnittelua, mutta vielä enemmän opiskelijoiden toimintaa.
Siksi on erityisen tärkeätä selkeästi ilmoittaa
kurssin suorituskriteerit.
Opetuksellinen ratkaisu verkko-opetusta suunniteltaessa
voidaan periaatteessa tehdä irrallaan käytettävästä
teknologiasta. Käytännössä käytettävät
välineet vaikuttavat opetuksellisiin ratkaisuihin.
Sisällön rajaus
Opiskeluprosessi
Vuorovaikutus
Ohjaus
|
|
Antti Auerin yhteenveto Pedagogisen
lähestymistavan valinta
|
|
Pedagogisiin ratkaisuihin ja ohjaukseen pureudutaan TieVie-koulutuksen
kolmannessa verkkojaksossa.
Kiviniemi, Kari (2000). Johdatus Verkkopedagogiikkaan. Keski-Pohjanmaan
ammattikorkeakoulun julkaisusarja A: Tutkimuksia - Forskningar.
Kokkola.
Manninen - Pesonen (2000). Aikuisdidaktiset lähestymistavat.
Verkkopohjaisen oppimisympäristön suunnittelun taustaa.
Teoksessa: Matikainen - Manninen (toim.).2000. Aikuiskoulutus verkossa.
Verkkopohjaisten oppimisympäristöjen teoriaa ja käytäntöä.
Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Tampere.
Meisalo - Sutinen - Tarhio (2000). Modernit oppimisympäristöt.
Tietotekniikan käyttö opetuksen ja oppimisen tukena. Tietosanoma.
Juva.
Kirjoittajista ensimmäinen on matemaattisten aineiden didaktiikan
professori ja muut itetojenkäsittelytietoeen professoreita.
Kirja saattaa olla kiinnostava erityisesti luonnontieteen ja tekniikan
alan opettajille.
|
Sisällön rajaus
Ydinainesanalyysi on Karjalaisen & co esittelemä
menetelmä joka on yksi keino suunnitella verkkokurssin sisältöä
kerroksittain. Menetelmän tavoitteena on auttaa luokittelemaan
opetettavan aiheeseen liittyvät tiedot ja taidot niiden tärkeyden
mukaan. Kolmiportaisen luokituksen kategorioita ovat ydinaines,
täydentävä tietämys ja erityistietämys.
Teknillisessä korkeakoulussa tätä
ajattelua on sovellettu jäsentämällä oppiainesta
seuraavasti:
- Aina välttämättömällä
aineksella tarkoitetaan esimerkiksi ajattelun ja työskentelyn
välineitä, joita tarvitaan myöhemmissä opinnoissa,
tutkimustyössä ja työelämässä. Näiden
tietojen avulla voidaan ymmärtää ja/tai soveltaa
tietoja. Tämä aines on opintojakson ydinasioita.
- Usein tarpeellinen aineksella tarkoitetaan
tietoutta, joka lisää esim. teoreettisia yksityiskohtia
ja selventää harvinaisempia sovelluksia.
- Joskus hyödyllisellä aineksella
tarkoitetaan esimerkiksi erityistietämystä, joka syventää
jonkin alueen hallintaa.
|
|
Asko Karjalainen & Elina Jaakkola: Ydinainesanalyysi.
http://www.hallinto.oulu.fi/optsto/opetkeh1/julkaisu/materiaalit/ysinainesanalyysi.htm
|
Opiskeluprosessi
Kurssia suunnitellessa opettajalla on yleensä
mielikuva siitä prosessista, minkä opiskelija kurssin
aikana käy läpi. Verkko-opiskelu on useimmiten osoittautunut
perinteisen opetuksen seuraamista työläämmäksi.
Siksi onkin tärkeätä opiskelijan työmäärän
oikea mitoittaminen. Tähän on hyvänä apukeinona
kuormittavuusanalyysi eli opintojakson työmäärän
mitoittaminen (Karjalainen & co).
Esimerkki tämän verkkojakson mitoituksesta:
Laajuus puoli opintoviikkoa eli 20 h
Tehtävä 1: Verkko-opetuksen tuotantoprosessiin
perehtyminen
- jakson materiaaliin perehtyminen, oheismateriaaliin
perehtyminen 8 h
- paikallisryhmän tapaamiset 2 h
- kysymykset: news-viesti (ja news-asetukset)
1 h
Tehtävä 2: Oman tuotantoprosessin
suunnittelu
- raportti omasta hankkeesta (n. 1 sivu)
ja sen julkaiseminen 6 h
- perehtyminen muiden hankkeisiin ja kommentointi
newsseissa 3 h
|
|
|
Merja Ranta-aho (2001). ELearning
ei ole ratkaisu koulutuksen ongelmiin - verkko voi olla työkalu
kätevämpään viestintään. (pdf-dokumentti)
|
Vuorovaikutus
Vuorovaikutuksen suunnittelun merkitys verkko-opetuksessa
nähdään erityisen suurena mm. siksi että kasvotusten
tapantuva kontakti mahdollisesti vähenee. Toisaalta, verkko-opetus
voi antaa uuden mahdollisuuden vaikuttaa vuorovaikutuksen lisäämiseen
esim. massaopetuksessa.
Vuorovaikutusta on pääsääntöisesti
neljäntyyppistä, joista ensimmäinen on vuorovaikutusta
tietojärjestelmän kanssa ja muut inhimillistä vuovovaikutusta.
- Opiskelija - materiaali - tietojärjestelmä
- Opiskelija - opettaja(t), assistentti(t)
- Opiskelija(t) - asiantuntija (mentori)
- Opiskelija - opiskelija
Tulee siis suunnitella miten vuorovaikutus niveltyy
opiskeluprosessiin ja erityisesti mitkä ovat vuorovaikutuksen
foorumit: sähköposti, sähköpostilista, keskustelufoorumi,
videokonferenssi, chat tms.
|
Ohjaus
Ohjaus on opiskelijan opiskelu- ja oppimisprosessin
johtamista ja tukemista. Ohjaus voidaan jakaa esimerkiksi seuraaviin
toiminta-alueisiin:
Pedagoginen ohjaus
- auttaa opiskelijaa laatimaan realistisen opiskelusuunnitelman
(mm. tehtävien laajuus)
- tukee korkeatasoista opiskelua, johon sisältyy
palautteen antaminen, opiskelijan ajatusten "haastaminen"
- toimittaa tarvittavaa oheismateriaalia
Sosiaalinen tuki
- opiskelijoiden ryhmätunteen synnyttäminen
- palautteen antaminen
- yhdessä opiskelun mahdollistaminen ja tukeminen
- opiskelijoiden välisen vuorovaikutuksen
tukeminen
Hallinnollinen tuki
- opiskelu- ja opetusprosessin hallinta, johtaminen
ja seuraaminen
Tekninen tuki
- tästä osa-alueesta vastaa yleensä
erillinen tekninen tuki.
- opiskelijat kuitenkin usein ottavat ensimmäiseksi
yhteyttä omaan ohjaajaansa, tulisi tietää, mistä
ja keneltä opiskelija saa vastauksen kysymyksiinsä.
|
|
Pedagogisiin ratkaisuihin
ja ohjaukseen pureudutaan TieVie-koulutuksen kolmannessa verkkojaksossa. |