VERKON ROOLI OPETUKSESSA

Mitä tarkoittaa opetus verkossa? Eri ihmiset tarkoittavat sillä hyvin eri asioita. Yhden jäsennyksen tarjoaa oheinen nelikenttä (Hein, Ihanainen, Nieminen, 2000), jossa opetusta tarkastellaan kahdella ulottuvuudella:

• onko verkko opetuksen ainoa toimintakenttä vai osa muita opetuksen muotoja
• tehdäänkö verkkoon tuote vai onko verkko työskentely-ympäristö, eli halutaanko saada aikaan prosessi?

Lainaus artikkelista
Hein - Ihanainen - Nieminen (2000). Tunne verkko. OTE - opetus & teknologia 1/2000, s. 5-8. Opetushallitus.
tekijöiden luvalla.

Verkko opettajan jakelukanavana

Tarkastelu on helppoa aloittaa nelikentän lohkosta A, jolloin kyseessä on vain verkkoon tarkoitettu tuote. Tuote voidaan verkon kautta jakaa halutuille opiskelijoille tai asiakkaille. Mikäli opettaja haluaa esimerkiksi kirjoittaa perusoppikirjan verkkoon on hänen tosin ymmärrettävä, että kyseessä on vähintään yhtä laaja työ, kuin perinteisenkin kirjan kirjoittamisessa. Tämä verkko-opetuksen muoto edellyttää useasti paljon resursseja, monipuolisia taitoja sekä riittävän suurta opiskelijajoukkoa ollakseen taloudellisesti tuottava ja tarkoituksenmukainen tapa opettaa. Tällä alueella toteutunevat nk. etäopetuksen perinteiset vahvuudet, jotka ovat ajasta ja paikasta riippumattomuus.

Lohkossa B on edelleen kyse on tuotteesta, joka halutaan laittaa verkkoon. Ero lohkoon A on se, että kyse on tuotteesta, jota käytetään muiden opetusmuotojen yhteydessä. Tällöin opettaja laittaa luento- ja oheismateriaalinsa sekä linkkilistansa opiskelijoiden saataville verkkoon. Opiskelija löytää luentoon liittyvän materiaalin, kalvot ja harjoitukset ennen luentoa tai ainakin sen jälkeen. Opettaja tai opettajatiimi voi täydentää tätä WWW-aluettaan kaiken aikaa.

Kun verkkoa käytetään jakelukanavana, oppimateriaali on helposti muokattavissa, tallennettavissa, monistettavissa ja jaettavissa. Tärkeintä on kuitenkin opettajan oma aktiivisuus eli ”työ on tehty kun jakelu on tehty”. Näin käytettynä verkko on lähellä perinteistä mediaa, jota luonnehtii yksisuuntainen lähetys yhdeltä monelle sekä kaikille tarkoitettu sama sisältö. Tosin verkossa ja oppimateriaalissa navigointi tuottaa eri opiskelijolle erilaisen kokemuksen ja kokonaisuuden jaetusta oppisisällöstä, mutta tuotteella on kuitenkin jonkun edeltäkäsin määrittämät rajat, joiden puitteissa navigointi viimekädessä suoritetaan.

Verkko toimintaympäristönä

Nelikentän oikeassa laidassa tarkastelu näkökulma muuttuu. Nyt kyseessä ei ole jakelukanava, vaan verkko on paikka, jossa toimitaan ja tuotetaan vuorovaikutusta sekä käynnistetään ja ylläpidetään yhteistä prosessia.

Lohkossa C kyse on edelleen toiminnasta, joka kulkee käsikädessä muiden opetuksen muotojen kanssa. Käydään opetuskeskusteluja, tehdään tehtäviä ja ryhmätöitä sekä annetaan ja saadaan palautetta ja ohjausta. Opettajalta edellytetään opetuksen suunnittelun taitoja, jolloin hän joutuu päättämään, millä tavoin limittää asiantuntijaluennot, lähiopetus ja verkossa tapahtuva työskentely. Tosin pelkästään opettajan työ ei riitä, vaan myös opiskelijat on saatava mukaan. Työ on tehty vasta kun prosessi on saatu käyntiin, sitä on ylläpidetty ja se on päättynyt.

Lohko D on tila, jossa prosessi siirtyy verkkoon ilman muita opetusmuotoja. Pääasiana on jaettu asiantuntijuus, yhdessä konstruoitava tieto ja pohdinta. Esimerkiksi tutkija tai samasta aiheesta kiinnostuneet opettajat ja tutkijat voivat tuottaa yhteistä tietoa, joka verkossa jaettuna ja tuotettuna on enemmän kuin vain osiensa summa, eli 1 + 1 onkin 3.

Nelikentän oikealla puolella ollessamme yleinen kysymys on: "Mikä on paras ryhmätyöteknologia tai elektroninen oppimisympäristö? Onko se WebCT, Lotus Learning Space, FLE, TopClass vai mikä?

Tällöin uskomme, että jokin ohjelmisto voi itsessään jäsentää työskentelymme verkossa. Toivomme, että se tukisi itsestään hyvää opetusta tai oppimisnäkemystä, jolloin jokainen voi olla myös hyvä verkko-opettaja ja opiskelija. Aivan kuin uskoisimme, että mahdollisimman hyvä sovellus automaattisesti tuottaa hyvää opetusta. Kysymys tulee esittää toisin päin, eli miten meidän opettajina ja opiskelijoina tulee toimia onnistuaksemme verkkotyöskentelyssä. Tällä näkökulmalla emme tietenkään kiellä käyttäjäystävällisyyden ja yksinkertaisen käyttöliittymän merkitystä ihmisten motivaation ja innostuksen ylläpitäjänä. Mutta on varmasti tullut aika, jolloin joudumme myös katsomaan peiliin ja kysymään: "Olenko minä hyvä verkkotoimija? Ja miten sitä voi arvioida?”

Lohkoon A voidaan sijoittaa myös automatisoidut testit ja automaattiset ilmoittautumisjärjestelmät. Moni nk. integroiduista elektronisista oppimisympäristöistä tarjoaa työkaluja monivalintatestien tekemiseen, joista järjestelmä antaa välittömän palautteen opiskelijalle. Yliopistoissa on kehitteillä tai kehitetty elektronisia ilmoittautumis- ja tiedotusjärjestelmiä, jotka automatisoivat opintohallinnon rutiineja. Samaan tähtäävät myös esim. myWebCT-tyyppiset ratkaisut. Lohko B on yliopisto-opetuksessa edelleen kaikkein yleisin toimintamuoto. Verkon käytön luonnollinen aloitusmuoto on usein tällä alueella: opiskelijat saavat kaiken tarvitsemansa tiedon koulutuksesta, tehtävät, vinkkejä muista lähteistä jne. verkon kautta. Lohko C on alue johon suuri osa verkko-opetushankkeista näyttää tähtäävän: verkko otetaan osaksi opetuksen ja opiskelun vuorovaikutusprosessia.

Esimerkkejä

TieVie-koulutus sijoittuu nelikentässä sen oikeaan yläosaan: koulutus koostuu verkkotoiminnan lisäksi erilaisista lähitapaamisista ja yksilölllisesti valituista taitokursseista, mutta verkossa on koulutuksen aikana useampiakin prosesseja.

Yksi sovellus nelikentän ajattelusta on Teknillisen korkeakoulussa tuotetun keskustelupaperin "Tieto- ja viestintätekniikka opetuskäytössä TKK:lla" (2000) esitetty etenemispolku:

Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön lisääminen ja laajentaminen voidaan jäsentää seuraavasti:

1. Tieto- ja viestintätekniikkaa käytetään tiedottamisen välineenä. Kurssit, joilla käytettävän kirjallisuuden viitteet, kurssin asiasisältö pääkohdittain sekä oppimistavoitteet ja tenttipäivämäärät ovat verkossa, hyödyntävät tieto- ja viestintätekniikkaa jakelukanavana. Verkkoteknologian avulla on mahdollista tuottaa vuorovaikutuksellisia ratkaisuja. Tällöin siihen voidaan sisällyttää ohjauksellisia ja arvioinnin toimintoja, jotka tukevat edelleen opiskelijoita etenemään opintourallaan.

2. Kurssilla tarvittava materiaali (opiskeluohjeet, tehtävät ja niihin liittyvä materiaali, linkkilistat, animaatiot jne.) on verkossa. Verkkoteknologian avulla on mahdollista tuottaa vuorovaikutuksellista ja monimuotoista materiaalia. Materiaalit toteutetaan ja jaetaan (verkko, moniste, CD-ROM, videokasetti jne.) kustannustehokkaimmalla tavalla, siten että kustannusten jakautuminen TKK:n ja opiskelijan välillä on tarkoituksenmukainen.

3. Osa opettamisesta ja opiskelusta viedään verkkoon, esim. tehtävät ja niiden suorittaminen verkossa, keskustelutuokiot verkossa, video- ja puhelinneuvottelusessiot, opettajan vastaanotto sähköpostitse tai IRC:iä hyödyntäen. Muutoin luentoperustainen kurssi voi sisältää vaikkapa kurssin puolivälissä sähköpostitse kerättävän essee-tyyppisen kokeen, jonka avulla opettaja voi arvioida opiskelijoiden oppimia asiakokonaisuuksia ja suunnata jäljellä olevat luennot tarpeen mukaisiin sisältöihin.

4. Koko kurssi toimii verkossa, jolloin edellisten askeleiden vaatimien taitojen lisäksi verkkokommunikaatiotaidot korostuvat. Ohjaava ja tiedottava materiaali on mahdollista sulauttaa sisällön opiskelua tukevaksi materiaaliksi verkossa ajallisesti oikein niin, että se on opiskelijan saatavilla silloin kun hän tarvitsee tukea. Kurssi on mahdollista suorittaa kokonaan toiselta paikkakunnalta käsin.